Mehtällä.

 

Lyöttiin velipoikkain kanssa kumisaapikkaat jalakkoihimme ja lähettiin hirvijahttiin. . .

 

Mustikoita myö sitteki kuitennii ruvethiin poimimmaan oikkee olan takkaa. Välillä oli niin palijo mustikkaa joissaki varppuissa että olo oli meleko lummoutunu. Määki se kävelin aina vaan syvemmälle mehttää ja sitte mää tajusin että ei varjele määhän en ennää muista mistä suunnasta mää alakujjaan olin tulossa. Mää siinä aattelin että missähän suunnassa se aurinko paisttaa nyt. Mutta enhämmää muistanu tai enhämmää alakujjaankkaa kattonu että mistä suunnasta se paitokkaa ku mehttää polulta vilahin. Nii ei siitä aurinkostakkaan mittään apuva ollu. Mutta oli nuita enkelivelipoikia mukana ni piti vaan karjasta muutama kerta että missä työ ootta ni ei ollu mithään hättää.

 

Mää aattelin tällä kerttaa poimia marijani sormillani, ku mää vihhaan hirviästi sitä puhistushommaa. Ni hiastahan se oli mutta eikkai siinä meillä mikkään kiire ollukkaa. Vettäkkää ei satanu ollenkkaan koko reissun aikana vaikka muuten oli koko päivän sajellu.

 

Se on velipoijalla jo toinen ämpäri käjessä. Kovvaa vauhtiahan tuo uuvella poimurillaan sutitteli.

 

 

Me olttiin ihan itikoitten syöttinä siellä. Kahtokkaa nyt tuota silimäkulummaa. Minä olin niin hyvin suojjautunu että vaan tuo pärstävärkki ja kämmenet oli palijjaalla iholla. Mutta sääskimyrkkyä sitä ois pitäny olla mukana. Mutta voi kuulkkaa ku minulla onki itikanpistoksia ohtassa ja vasemmassa poskessa. Ryökälleen itiootit!

 

Mutta kaikkein tärkkeintä oli että mustikoita tuli. Pittäis vielä päästä ainaki kerran käymmään ni riittäs pitemmäksikki aikkaa.