Kävin tossa päälle viikko sitte Tiinan, Miran ja Miljan kanssa kahen yön pikavisiitillä katteleen viimekesän kotimaisemia Helsingissä. Yövyttiin ex-kämpässä. Tippa meinas tulla linssiin ku juoksin tuttuja Raappavuorenreunan ärsyttävän mukavia lenkkipolkuja. Ja se fiilis ku meet lähiSaleen ja siellä on sama pitkäfledanen ujo miesmyyjä ku viime kesänä! Ihhihiik!
Joo mut nyt muutamat kavelit asustelee Helsingissä ja tekee kovasti töitä ja on ahkeria ja ihania ja kiireisiä ja elää elämänsä kesää siellä vailla murheen häiviä ja loisia. Niin me sitte päätettiin mennä niitä kiusiin sinne. Heti ekka iltana mentiin Kaivariin ja Ursulaan. Ahnamm mikä kahvelatte!!
Ihana satama.
Ihana itämeri.
Joku onnellinen idiootti
Tää on niin kuivaa. Kuka on vanhin? No mä. Kuka on lyhin? No mä. Kuka on nuorin? No Milja. Kuka on pisin? No Milja. Onneks tykkään olla lyhyt ja en oo ikinä halunnukkaa olla ku 158 centtiä. Mukava ku on jalat syvällä ahterissa ja muuta itsesääliltä kuulostavia sanoja vielä tähän perään.
Tiina se tykkää Riikastaaaa....
Juipin nokassa oli vähän jotaki ni piti rapsuttaa. Mutta ei se haittaa :) Jos kutittaa ni pitää rääpiä.
The best syster ikinä. I lovetan juu. Seistään tosiaan elämän ensimmäistä kertaamme Tuomiokirkon portailla.
Välillä piti käydä shoppaileen. Ei tarttenu mennä ku Myyrmanniin asti. Se on just sopivan kivan kokonen paikka, josta löytyy kaikki tarpeelliset shopit.
En tosiaan oo ennen käyny Tuomiokirkossa ja nyt sit käytiin ihan sisällä asti yks iltanen. Ja tehtiin hyvää kun laitettiin senttejä kuppiin ni saatiin sytyttää kynttilät ja laittaa ne tuohon.. Tuli tosi lämmin mieli. Olikohan se johonki lähetystyöhön vaikko mihin se raha sitte. Voooi ku ei muista. Oli se, lähetystyöhön.
Perjantaipäivämme huipentuma oli Serena. Ja voi hirviä että oliki hauskaa!! Oon kerran pentuna käyny tuolla ja kaikki oli hirveen pelottavia vehkeitä. Mutta nyt olen iso ja rohkea ni menin kuulkaa monesta hurjasta liukumäestä.
Sitte pitiki lähtä ajeleen kotia päin ja arvata saattaa miten paljo tyttöjä väsytti ku muutaman tunnin tuolla polski.
Mutta semmonen juttu... oltiin ajeltu satasen kilsaa Hesasta ja motarilla rupes vilkkuun ooppelin merkkivalo. Olin sillai että mitä ihmettä ja soitin äitille ja se käski kattoo ohjekirjaa ja Tiina viisaana siinä luki sitä ja kohta karjuu että Pitää äkkiä sammuttaa auto että moottori menee paskaksi ja just tulee ramppi ja minä käännyn ja nään abc:n ja kurvaan sinne ja sitte katotaan tarkemmin sitä ohjekirjaa ja ÖLJY ihan loppunu ja minä aukasen konepellin ja kaikki neljä tyttöä siinä tuijottaa konepellin alle ja miehiä lappoo ohi hurjaa kyytiä ja minä rupean äitin selostuksella laittaan siihen öljyä ja ikinä en oo mitään sinne konepellin alle teheny ja miehiä lappoo ohi ja miehiä lappoo ohi ja miehiä lappoo ohi ja minä värkkään siinä. Ja voi että minua suututtaa nämä nykyajan miehet. Kun niitä tosiaan lappo siitä ohi. Eikä kukaan tullu kysyyn että tarvitteko te apua??!!! Ei me oltas tarvittu mutta minua suututtaa ku kukaan ei ollu niin kohtelias että ois voinu tulla kysyyn että onko tiellä jotaki propleemia. Mutta ei. Niitä vaan lappo ohi. Minä näytin jo keskariaki viimesille ukkoille ku minua tosiaan suututti. Missä olette avuliaat ja kohteliaat miehet?! Siis suomalaiset avuliaat ja kohteliaat. Ja varsinki ku oltiin jo kehäkolomosen ulukopuolellaki ni johan se tosiaan suututti. Ja taa, suututtaa.
Mutta ei siinä. Kotia päästiin turvallisesti ja rusakkoki pomppi tien yli. Ja joku teeri lyllersi, aivan ku ois halunnu jäähä auton alle.
Mutta oli toooosi ihana nähä kaikkia ihania ja kivoja ja mahtavia ystäviä Hesassa!!! I miss you all!! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliko jotain asiaaki ??