epäonnistunut källi

Yritin tehä Härölle källin mutta epäonnistuin. Se tajus, ennenkuin meni paskalle. Höh.

sunnuntaipäivällinen

Bä äää!

Toinin pomo soitti, että hänellä on lammas uunissa ja pyysi meidät syömään. -ahhnammmmm kun olikin hyvää! Ei joka tytöllä ookkaan tuommosia pomoja, että kämppiksetki hyötyy. Lammas on kyllä hyvää. Ja ah, kuinka mureaa.

Työtuulettumista

Täällä päin käydään ahkerasti työharkassa. Fiilis on...on mitä on mutta olkoon. Vielä kolme viikkoa ja sitte viikon holiday. Suunnitelmissa olis suunnistaa Romanievelle. Mutta siis, työharjoittelupaikkani on dementiaosasto. Dementoituneet, se osa-alue just mitä mä kaihdan, mistä mä en pidä, mikä ei ole mua varten, missä mä en ole omimmillani. Vieläkö vai joko riittää?

Mummelit ja pappelit on ihania, useimmat superihania. Mutta se riittämättömyyden tunne mikä puskee joka suunnasta...I donnn't like! :(  Työvoimapulan takia mä oon tehny muutaman vuoron palkallisena (hieman lisämotivaatiota :D) , viimeiset kaksi yötä olen valvonut toisten unta.

Toissa yönä menin erään papan luokse ja kysyin : "onko kaikki hyvin?" "Ei." "No mikäs, tarvitko jotain?" "Istu siihen ja juttele mun kanssa." Riipasi sydämestä ja lujaa!

 

Viikonloppu oli aivan mahtava tuuletus, irtiotto arjesta, haha.  Perjantaina lähin ruokakauppaan ja eksyin HM:lle ja ostelin sukkikset, hameen ja villapaidan. Ruokakaupasta sit unohdin ostaa kaikki mitä eniten tarvitsin. It's normal.

Sit Mamma, Niko ja Mira tuli perjantai-iltana yöksi. Lauantaina me kierreltiin ensinnä kirppareita ja teinpäs kivoja löytöjä. Villapaituleita on nyt useampi kappale. Ja verhot löyty ja pari huivia. Ja upouusi viltti. Nyt ei tarvi enää tapella Toinin kanssa ja varastaa sen vilttejä :D

 

Sit me mentiin mamin ja Miran kanssa hyvinvointi- ja käsityömessuille Ouluareenalle.

 

 

Tää oli mun mielestä hauska keksintö. Jos mulla on joskus mökki jossakin erämaassa, niin kehittelen tämmösen lampun mun keittokomeron kattoon. Ei tarvi muuta kuin vanhan kattilan ja ruokailuaterimia plus valo ja muu electroniikka.

 

Ja lauantai-illan huipennus oli:

KÄRPÄT-JOKERIT. Halli loppuunmyyty, tunnelma katossa, alkomahoolille tuoksuvia toisen sukupuolen edustajia ympärillä, tuplalihiksen hajua, poppareitten hajua, hien hajua, , , ja eka GOOAAAAALLLLLL Jokereille, paska. :(  Hetken ryven pettymyksessä, hetken, vain hetken, kunnes GOAAAAALLLL ja GOOOOOAOAOAALALALALALALALLLLLLLLL!!! Karalahti istuu jäähyaitiossa, Ruutu istuu jäähyaitiossa ja GOAAAAALLLLLLLLLLLLLL!! Lopputulos: 8-4 kotijoukkue Kärppien hyväksi. Hieno peli, hienoja maaleja.

Matsin jälkeen suunnistan vikkelästi Saleen, joka on ainut aukioleva kauppa. Kämpilläni ei ole yhtään suodatinpussia. Maito on loppu. Vikkelistä kintuistani huolimatta aivoni ovat hieman pellolla, enkä suoriudu ostosten keräämisestä nopeasti. Nieleskelen karmaisevaa tappiontunnetta yhä alemmas ja alemmas. Uskon selviytyväni tulossa olevasta. Uskoni on vahva. Minun täytyy selvitä. Ainakin 50 metrin kassajonosta! Uskoni on niin vahva ja taikuutta täynnä, että tulee kuulutus "Kassoilla tarvitaan ruuhkaapua" Ja OOHHhhh my pelihousuni, kun näen kassatyöntekijän, how söpö hän on!  Ja MISSÄ mä olen?!  VIEREISESSÄ kassajonossa, menossa uskollisesti palvelevan naismyyjän luokse. Tällä kertaa mä kävelin onneni vierestä.

 


Sunnuntaiherätyksen ja pitkän juoksutripin jälkeen me käytiin Toinin kanssa kaupungilla. Mä shoppailin punnitse ja säästä -liikkeessä ja Toini S-marketin rinirtsikkahyllyllä. Irtokarkkihyllyllä. Sit Urheilutalolle ja basketpalli matsiin! Oulun Ynni hävis ihan luvattoman paljon Forssan pojille, ja Ynni on vielä korkeemmalla sarjataulukossa. Superhienon näköstä kattoo livenä niin peliä kuin pelaajiakin.

 

Matsin jälkeen kello oli vasta vajaa kaheksan ja me mietittiin Tontun kanssa mitä tehä, ja mentiin moikkaan toripoliisia. Saatiin varmaan hullun maine kun pyörittiin katupylväässä. No, onneks me keksittiin järkevää tekemistä myös ja vierailtiin Bruna -tyttösen luona iltateellä.

 

 

 

 

juna vie, juna tuo

Perjantaiaamuna kävin tekeen farmakologian tentin, jonka jälkeen pakkasin kamani ja hyppäsin junaan. Ykan asemalla vastassa oli ystis bf:nsä kanssa. Jatkettiin aina Sieviin asti ja pääsin moikkaamaan toista kertaa Raija -käärmettä. Koskin sen ällöä ihoa.

Illalla suunnattiin takasi Ykaan ja älhookymppiaa partyihin! Oli niin ihanaa nähä ex-luokkakavereita. Myöhään illalla me suunnattiin Kalajoelle tapaamaan ystiksen kameleita. Olin niin hurjan äkäisen auton kyydissä että piti pitää nojasta kiinni ettei olisi lentänyt! . . . yöni vietin ystiksen vieressä Sievissä.

Lauantaina matkasin kotia äitin ja isin luo ja sieltähän minä en sitten liikahtanutkaan yhtään mihinkään muualle kuin juoksulenkille. Kotikaupungin juoksupolut on maailman rakkaimpia, ei siitä mihinkään pääse.

Sitten tulikin jo sunnuntai ja deppression vallassa lähdin kohti Oulua. Puhuin taukoamatta Yka-Oulu välin mun yläasteen aikasen luokkakaverin kanssa. Muunmuassa armeijasta ja traktoreista. Tämä herra oli nimittäin gurgumasalada -puvussaan ja varsin innoissaan kertoi army-asioita.

 

Hieno viikonloppu!

I'm having a SHIT day!!!

TIIÄTTEKÖ SEN KÄYRÄN, MIKÄ ALKAA VEELLÄ JA LOPPUU KÄYRÄÄN!!!! SE ON KUULKAA JA KORKEALLA TÄLLÄ HETKELLÄ.
MUA RISOO TÄLLÄ HETKELLÄ KAIKKI!!! JA EI,  EI OO EES MENKAT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

If you wanna fly, you got the give up the shit that weighs you down!!!!!!!!!!!!!!!!!! HAVE A GOOD NIGHT

pyöräonnettomuus

Rakas päiväkirja,

Tänään kaaduin pyörälläni. Polvessani on ruhje. Yritin lesottaa. Odotin liikennevaloissa, nojaten kivirappuun, en halunnut asettaa jalkapohjiani maahan asti. Sehän on coolin näköistä kun oikea jalka on tasanteella ja vasen jalka valmiina polkimella. Sitten, menetin tasapainoni. Kaaduin. Olin pyörän välissä. ympärillä ja reunoilla. Koululaukkuni lensi korista. Kori meni vinoon. Olin vihainen. Väsynyt. Surullinen. Manasin. Nauroin. Nostelin loukkaantuneita jalkojani, nielin ylpeyteni ja jatkoin matkaa. Ei ollut avuliaita käsipareja nostamassa minua ylös. Kaksi naista valojen toisella puolella katsoivat typertyneinä.

Rakas päiväkirja, En enää ikinä halua kaatua pyörällä.

Kamelit on tärkeitä

Kerronpas jotain viikonlopusta...

Perjantaina mulla ois ollu koulua aina neljään asti. Mutta öööh, lähin jo siinä kahentoista maissa kämpille lomps... Fillaroin aivan Subin liikennevaloihin asti kun eräs mummo tulee siihen viereen ja kysyy: "Kuule, missä minä olen?" Katoin häntä siinä ja mietin että onko hän seko vaiko seko. Ystävällisesti kysäisin siinä että "Minnekkäs te olette menossa?" "No Tuiraan, missä se Tuira on?" "No Tuira on tuolla parin kilometrin päässä. Mistä te ootte tulossa ? " Mummo pyörii ympyrää ja osottaa toiseen suuntaan. "Tuolta minä tulin."
Mummolla ei siinä paljon ollut vaatettakaan päällä, ihan päälyvaatteilla oltiin liikenteessä. Pureva tuuli viimasi niin että mummokin sen huomasi, ja sanoi että menee nurkan taakse. Sanoin, että jos mentäisiin tuonne Subiin ja soitellaan sieltä sinne Tuiran Palvelutaloon, jossa hän sanoi asuvansa. Minä etin intternetin ihmeellisestä maailmasta Tuiran palvelukeskusta, ja sellainenhan sieltä löytyikin ja olin jo numeroa ottamassa ylös kun tämä mummo sanoi hänen tyttärensä nimen. Ja minä että hänelle sitten ennemminkin soitetaan. Ja minä en muistanu etes 0100100 -numeroa vaan kyselin sitä suojatiellä eräältä toiselta naiselta, joka oli kauhusta kankea suomalaiskääpä. Varmaan aatteli että "Tähhh mitäkukatuo hullu on joka mulle puhuu!!!!" Mutta sain kuin sainkin vastauksen. Soittelin subista tyttärelle ja hän sanoi missä tämä hänen mammansa asuu. Ja asuipas muuten kaukana Tuirasta :D Noloa jos olisin soitellu sinne Tuiran palvelutaloon.
 No, me talsittiin hissukseen mummon asuinpaikkaan ja tämä oikeesti ihana rouva pyysi sisälle, kysyo onko minulla kiire. Sanoin että mikäs kiire se valamiissa maailmassa on. Ja aikoi keittää kahvit. Puolen tunnin rupattelun jälkeen totesin että kahvin odottelu on ihan turhaa, joten laitoin takin päälle ja toivottelin terveitä päiviä. Lupasi morjestaa kun kadulla tulee vastaan. Muistaakohan :)

Sitten koitti kello sen verran että vieraaksemme saapui iki-ihana Lappiska Kainuusta!! Oi sitä ilon ja riemun ja kauneuden ja rakkauden määrää mikä tulvahti hänen noustessaan junasta. Gurggumasaladat huomasivat sen varmasti myöskin!!!
Alotettiin meidän viikonloppumme kaupan kautta, ja keksittiin tehä meille vähän patukkaa.. patonkia. Ahh nammm ku oli hyvää.

^^ Riikan versiosta puuttuu muna.

 

Illalla juteltiin, unelmoitiin, nautittiin, tunnelmoitiin, saunottiin, vietettiin yhteistä aikaa. Sitten seuraamme putkahtikin ahkera Toini pizzanhajuisena ja taas me tunnelmoitiin ja rupateltiin ja nautittiin.

 

Aamulla lähettiin shoppailemaan...

 

...ja eksyttiin Piskettiin(Miten se nyt ton kuppilan nimi kirjotetaankaan)

Vaahtokarkkikaakao + mustikkavalkosuklaakierrepulla = Ylitaivaallinen yhdistelmä. Hieman liian makeaa molemmat yhtäaikaa. Ahneella on paskanen loppu. Ens kerralla otan noi erikseen. Sanon: "pelkkä vaahtokarkkikaakao, kiitos, tänkjuu"

 

Illalla me käytiin Riikan kanssa pyörähtään firmalla ja poliisimiehet selvästi haisto meidän kalliit parfyymit koska ne seuras joka kulmalla. Aina ku Riikka hyppäs mun fillarinritsiltä pois, kun suojatielle mentiin, (jos tiiätte, täällä on niitä hirveen kokeita korotusjuttuja nuissa suojatiellä, ei kiva pepalle.) meni jeparit vierestä. Jännitysnäytelmää kerrakseen.

 

Kämpillä Riikka halus näyttää kädentaitojaan ja leipoi supermaukkaan mustikkapiiraan. Kiiitoos!! Ja juuri kun tämä kaakku saatiin pois uunista, tuli kaveri ja poikakaverinsa kylässä käväsemään. Sitten ku he lähti niin tuli eeka aami ja eekan pikkusysse. Oli niin kiva kun kävitte!!!

 

Luomunaiset <3

 

Sunnuntaiaamu meni Riikkaa hyvästellessä ja itkiessä ja juoksulenkkeilyä harrastaessa. Ja sitten meille tuli yökylään ylisöpö Fanni! Fanni, 2-v. Voi pieni mussukka.

 

Tämmöstä elämää ylösnostattavaa toimintaa tänä viikonloppuna... I like!