Kalaretki

Alotettiin Toinin kanssa meidän yhteinen harrastuksemme, kalastus. Pakattiin reppuun onki, veitsi, matopussi + 2kpl muovipusseja tulevia kaloja varten... Retki alkoi kävellen onki kädessä ja reppu selässä Torinrantaa pitkin aina Pikisaareen, josta tarkoituksenamme oli löytää matoja.

 

Veitsi apuvälineenämme yritin löytää matoja joka paikasta....(ymmärtänette varmaankin, että meillä ei sattumoisin välttämättä löydy rautalapiota astiakaapistamme)

 

.....maasto oli hiekkaista ja kuivaa

...aloimme olla epätoivoisia

...kunnes löysimme sen : Madon!

 

 ... jatkettiin turhaan lisämatojen etsimistä, sillä ainoastaan tämä yksilö oli valmis uhrautumaan tulevaa exitustaan varten

 

Ei annettu vähäisen matosaaliin häiritä, vaan etsittiin "hyvä" kalastuspaikka erään sillan luota.

Leitettiin uusi onki kuntoon ja sitten oli aika laittaa mato koukkuun

 

Ensin mato piti katkaista sopivan mittaiseksi. Yllättävää, että tästä tilanteesta on kuvaa, sillä madon sisäelimet nähdessään Toini pomppi pahoinvoivava ympyrää hieman etäämmällä.

..matohan ei oikein välittänyt tästä puoliintumisestaan, joten välillä sain noukkia hänen peräpäänsä maasta.

...ja ei muuta kuin mato koukkuun.

...loppujen lopuksi mato taisi rentoutua sisällään olevasta rautakoukusta, sillä koukunpää ei tullut kertaakaan näkyviin!

 

Ja ei muuta kuin onki VESILLE

...eikä kivikkoon

...ja ennenkuin olimme saaneetkaan kosketusta veteen, oli siimamme solmussa ja sekaisin kivien välissä. Can't understand.

 

                                               .....No, sit me vihdoin saatiin onki vesille ja tajuttiin, että tässä
                                                  virtaa melko voimakkaasti
                                             

...Mietittiin että mikä neuvoksi, kun meidän siimakin oli niin pitkä, ettei sitä saanut kunnolla siirrettyä haluamallemme paikalle.

 

...joten päätettiin lyhentää sitä monella metrillä. Aluksi meidän piti vain saada onki pois vedestä

...sen saavutettuamme tapahtui aika kummia. Älkää kysykö mitä tässä on tapahtunut, sillä vastausta ette todennäköisesti tule saamaan.

 

No, siimanlyhennyksen jälkeen vesi virtasi edelleen, joten olimme taas samassa jamassa, joten totesimme, että ei kai se haittaa vaikka matomme kellui veden pinnalla ja muutenkin vesi oli melko matalalla. Jatkoimme kalastelua.

 

...vaikka kovasti Toini yritti härnätä, lirkutella, lämmitellä ja maanitella, oli fisutuloksemme pyöreä 0.

 

Totesimme kuitenkin, että aika noloahan se olisi ollut kantaa keskellä kaupunkia onkea, jonka koukussa olisi roikkunut esim. pari kiloinen HAUKI, koska emme todennäköisesti olisi uskaltaneet sitä poiskaan ottaa.

 

Mutta näin pääsi uusi harrastuksemme alkuun! Sydämeni kyllyydestä toivon kuitenkin, ettei vain olisi viimeinen kerta.