kotona

Sodankylästä mä menin suoraan rakkaaseen kotikaupunkiini ja olin siellä ihan isäinpäivän iltaan asti.

Kotivisiitillä kerkesin touhuta kaikenlaista:

*Nähdä kaikki perheenjäseneni, oooh really? Joojoo..
*Käydä ex-työpaikan pikkujouluissa. Ohjelmaan kuului jouluruokailua ja herkuttelua, paljuilua ja ihanaa yhdessäoloa. Oli kiva nähä kaikkia tuttuja naamoja pitkästä aikaa!
*Tavata useita kameleita<3 mm. Sukulaatirasian ääressä juttelu Mirellan kans ja saunailta Miljan kanssa kera muiden tyttärien.
*Soittaa sydämenkyllyydestä pianoa kun ei taas ollut soittanut kuukauteen. Tajusin, että mun Täytyy ostaa sähköpiano tähän mökkiin!
*Siivota (naminami)
*Ajaa AUTOLLA!
*Käydä salilla ja juosta tuttuja juoksupolkuja ja ottaa ensikosketus jäähän, kävin luistelemassa hallilla!
*Leikkiä serkkulasten kanssa kun ne oli meillä hoidossa
*Syödä isäinpäiväkakkua : ONNEA MAAILMAN PARHAALLE ISÄLLE!
*Ja tietenkin seurata Karjala-turnausta.. hyvä Suomiiii.
*yms.....

Ainut miinus että mulla ei oo kotona enää omaa sänkyä kun se on täällä Oulussa niinkerta, niinni nyt mulla on  selkä vieläki vähän kipeenä.

Sodankylä

Nyt on yks mun miljoonista unelmistani toteutunut. Visiitti Rovaniemen kautta Sodankylään ja tapaamaan Minnaa ja Tiiaa.!! Käärin kamat laukkuun ja nakkasin kesätakin niskaani ja ajattelin että ei siellä voi olla kylmä kun ei Oulussakaan satanut muuta kuin vettä. 

Ei ryökäle, siellähän oli ainaki kymmenen senttiä lunta ja koko ajan sato lissää. Tuli semmonen joulufiilis kun lumihiutaleet tippu nenänpäähän ja lämpötila oli nollan seutuvilla. 

Saavuttuani Rovaniemelle, me mentiin tyttöjen kanssa kinkkiläiseen. Valkosipulihärkää. Kieltämättä oli aivan superhyvää! Oli muuten ensimmäinen kertani kiinalaisessa Suomessa.

Sitten me ajeltiin Sodankylään ja sain viettää ihanat kaksi vuorokautta tyttöjen kanssa tehden kaikkea kivaa! 

Ja nyt tulee jotain sellaisia kuvia, mitä en ikinä uskonut tapahtuvan: Minä hevosten ja koirien kanssa samassa kuvassa ! 

Tiia <3

Vasemmalla Tiian hauva Bella ja oikealla Minna's dog Riki.

Minna <3

Varokaa tytöt, minä tuun kohta uudelleen! 

epäonnistunut källi

Yritin tehä Härölle källin mutta epäonnistuin. Se tajus, ennenkuin meni paskalle. Höh.

sunnuntaipäivällinen

Bä äää!

Toinin pomo soitti, että hänellä on lammas uunissa ja pyysi meidät syömään. -ahhnammmmm kun olikin hyvää! Ei joka tytöllä ookkaan tuommosia pomoja, että kämppiksetki hyötyy. Lammas on kyllä hyvää. Ja ah, kuinka mureaa.

Työtuulettumista

Täällä päin käydään ahkerasti työharkassa. Fiilis on...on mitä on mutta olkoon. Vielä kolme viikkoa ja sitte viikon holiday. Suunnitelmissa olis suunnistaa Romanievelle. Mutta siis, työharjoittelupaikkani on dementiaosasto. Dementoituneet, se osa-alue just mitä mä kaihdan, mistä mä en pidä, mikä ei ole mua varten, missä mä en ole omimmillani. Vieläkö vai joko riittää?

Mummelit ja pappelit on ihania, useimmat superihania. Mutta se riittämättömyyden tunne mikä puskee joka suunnasta...I donnn't like! :(  Työvoimapulan takia mä oon tehny muutaman vuoron palkallisena (hieman lisämotivaatiota :D) , viimeiset kaksi yötä olen valvonut toisten unta.

Toissa yönä menin erään papan luokse ja kysyin : "onko kaikki hyvin?" "Ei." "No mikäs, tarvitko jotain?" "Istu siihen ja juttele mun kanssa." Riipasi sydämestä ja lujaa!

 

Viikonloppu oli aivan mahtava tuuletus, irtiotto arjesta, haha.  Perjantaina lähin ruokakauppaan ja eksyin HM:lle ja ostelin sukkikset, hameen ja villapaidan. Ruokakaupasta sit unohdin ostaa kaikki mitä eniten tarvitsin. It's normal.

Sit Mamma, Niko ja Mira tuli perjantai-iltana yöksi. Lauantaina me kierreltiin ensinnä kirppareita ja teinpäs kivoja löytöjä. Villapaituleita on nyt useampi kappale. Ja verhot löyty ja pari huivia. Ja upouusi viltti. Nyt ei tarvi enää tapella Toinin kanssa ja varastaa sen vilttejä :D

 

Sit me mentiin mamin ja Miran kanssa hyvinvointi- ja käsityömessuille Ouluareenalle.

 

 

Tää oli mun mielestä hauska keksintö. Jos mulla on joskus mökki jossakin erämaassa, niin kehittelen tämmösen lampun mun keittokomeron kattoon. Ei tarvi muuta kuin vanhan kattilan ja ruokailuaterimia plus valo ja muu electroniikka.

 

Ja lauantai-illan huipennus oli:

KÄRPÄT-JOKERIT. Halli loppuunmyyty, tunnelma katossa, alkomahoolille tuoksuvia toisen sukupuolen edustajia ympärillä, tuplalihiksen hajua, poppareitten hajua, hien hajua, , , ja eka GOOAAAAALLLLLL Jokereille, paska. :(  Hetken ryven pettymyksessä, hetken, vain hetken, kunnes GOAAAAALLLL ja GOOOOOAOAOAALALALALALALALLLLLLLLL!!! Karalahti istuu jäähyaitiossa, Ruutu istuu jäähyaitiossa ja GOAAAAALLLLLLLLLLLLLL!! Lopputulos: 8-4 kotijoukkue Kärppien hyväksi. Hieno peli, hienoja maaleja.

Matsin jälkeen suunnistan vikkelästi Saleen, joka on ainut aukioleva kauppa. Kämpilläni ei ole yhtään suodatinpussia. Maito on loppu. Vikkelistä kintuistani huolimatta aivoni ovat hieman pellolla, enkä suoriudu ostosten keräämisestä nopeasti. Nieleskelen karmaisevaa tappiontunnetta yhä alemmas ja alemmas. Uskon selviytyväni tulossa olevasta. Uskoni on vahva. Minun täytyy selvitä. Ainakin 50 metrin kassajonosta! Uskoni on niin vahva ja taikuutta täynnä, että tulee kuulutus "Kassoilla tarvitaan ruuhkaapua" Ja OOHHhhh my pelihousuni, kun näen kassatyöntekijän, how söpö hän on!  Ja MISSÄ mä olen?!  VIEREISESSÄ kassajonossa, menossa uskollisesti palvelevan naismyyjän luokse. Tällä kertaa mä kävelin onneni vierestä.

 


Sunnuntaiherätyksen ja pitkän juoksutripin jälkeen me käytiin Toinin kanssa kaupungilla. Mä shoppailin punnitse ja säästä -liikkeessä ja Toini S-marketin rinirtsikkahyllyllä. Irtokarkkihyllyllä. Sit Urheilutalolle ja basketpalli matsiin! Oulun Ynni hävis ihan luvattoman paljon Forssan pojille, ja Ynni on vielä korkeemmalla sarjataulukossa. Superhienon näköstä kattoo livenä niin peliä kuin pelaajiakin.

 

Matsin jälkeen kello oli vasta vajaa kaheksan ja me mietittiin Tontun kanssa mitä tehä, ja mentiin moikkaan toripoliisia. Saatiin varmaan hullun maine kun pyörittiin katupylväässä. No, onneks me keksittiin järkevää tekemistä myös ja vierailtiin Bruna -tyttösen luona iltateellä.

 

 

 

 

juna vie, juna tuo

Perjantaiaamuna kävin tekeen farmakologian tentin, jonka jälkeen pakkasin kamani ja hyppäsin junaan. Ykan asemalla vastassa oli ystis bf:nsä kanssa. Jatkettiin aina Sieviin asti ja pääsin moikkaamaan toista kertaa Raija -käärmettä. Koskin sen ällöä ihoa.

Illalla suunnattiin takasi Ykaan ja älhookymppiaa partyihin! Oli niin ihanaa nähä ex-luokkakavereita. Myöhään illalla me suunnattiin Kalajoelle tapaamaan ystiksen kameleita. Olin niin hurjan äkäisen auton kyydissä että piti pitää nojasta kiinni ettei olisi lentänyt! . . . yöni vietin ystiksen vieressä Sievissä.

Lauantaina matkasin kotia äitin ja isin luo ja sieltähän minä en sitten liikahtanutkaan yhtään mihinkään muualle kuin juoksulenkille. Kotikaupungin juoksupolut on maailman rakkaimpia, ei siitä mihinkään pääse.

Sitten tulikin jo sunnuntai ja deppression vallassa lähdin kohti Oulua. Puhuin taukoamatta Yka-Oulu välin mun yläasteen aikasen luokkakaverin kanssa. Muunmuassa armeijasta ja traktoreista. Tämä herra oli nimittäin gurgumasalada -puvussaan ja varsin innoissaan kertoi army-asioita.

 

Hieno viikonloppu!

I'm having a SHIT day!!!

TIIÄTTEKÖ SEN KÄYRÄN, MIKÄ ALKAA VEELLÄ JA LOPPUU KÄYRÄÄN!!!! SE ON KUULKAA JA KORKEALLA TÄLLÄ HETKELLÄ.
MUA RISOO TÄLLÄ HETKELLÄ KAIKKI!!! JA EI,  EI OO EES MENKAT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

If you wanna fly, you got the give up the shit that weighs you down!!!!!!!!!!!!!!!!!! HAVE A GOOD NIGHT

pyöräonnettomuus

Rakas päiväkirja,

Tänään kaaduin pyörälläni. Polvessani on ruhje. Yritin lesottaa. Odotin liikennevaloissa, nojaten kivirappuun, en halunnut asettaa jalkapohjiani maahan asti. Sehän on coolin näköistä kun oikea jalka on tasanteella ja vasen jalka valmiina polkimella. Sitten, menetin tasapainoni. Kaaduin. Olin pyörän välissä. ympärillä ja reunoilla. Koululaukkuni lensi korista. Kori meni vinoon. Olin vihainen. Väsynyt. Surullinen. Manasin. Nauroin. Nostelin loukkaantuneita jalkojani, nielin ylpeyteni ja jatkoin matkaa. Ei ollut avuliaita käsipareja nostamassa minua ylös. Kaksi naista valojen toisella puolella katsoivat typertyneinä.

Rakas päiväkirja, En enää ikinä halua kaatua pyörällä.

Kamelit on tärkeitä

Kerronpas jotain viikonlopusta...

Perjantaina mulla ois ollu koulua aina neljään asti. Mutta öööh, lähin jo siinä kahentoista maissa kämpille lomps... Fillaroin aivan Subin liikennevaloihin asti kun eräs mummo tulee siihen viereen ja kysyy: "Kuule, missä minä olen?" Katoin häntä siinä ja mietin että onko hän seko vaiko seko. Ystävällisesti kysäisin siinä että "Minnekkäs te olette menossa?" "No Tuiraan, missä se Tuira on?" "No Tuira on tuolla parin kilometrin päässä. Mistä te ootte tulossa ? " Mummo pyörii ympyrää ja osottaa toiseen suuntaan. "Tuolta minä tulin."
Mummolla ei siinä paljon ollut vaatettakaan päällä, ihan päälyvaatteilla oltiin liikenteessä. Pureva tuuli viimasi niin että mummokin sen huomasi, ja sanoi että menee nurkan taakse. Sanoin, että jos mentäisiin tuonne Subiin ja soitellaan sieltä sinne Tuiran Palvelutaloon, jossa hän sanoi asuvansa. Minä etin intternetin ihmeellisestä maailmasta Tuiran palvelukeskusta, ja sellainenhan sieltä löytyikin ja olin jo numeroa ottamassa ylös kun tämä mummo sanoi hänen tyttärensä nimen. Ja minä että hänelle sitten ennemminkin soitetaan. Ja minä en muistanu etes 0100100 -numeroa vaan kyselin sitä suojatiellä eräältä toiselta naiselta, joka oli kauhusta kankea suomalaiskääpä. Varmaan aatteli että "Tähhh mitäkukatuo hullu on joka mulle puhuu!!!!" Mutta sain kuin sainkin vastauksen. Soittelin subista tyttärelle ja hän sanoi missä tämä hänen mammansa asuu. Ja asuipas muuten kaukana Tuirasta :D Noloa jos olisin soitellu sinne Tuiran palvelutaloon.
 No, me talsittiin hissukseen mummon asuinpaikkaan ja tämä oikeesti ihana rouva pyysi sisälle, kysyo onko minulla kiire. Sanoin että mikäs kiire se valamiissa maailmassa on. Ja aikoi keittää kahvit. Puolen tunnin rupattelun jälkeen totesin että kahvin odottelu on ihan turhaa, joten laitoin takin päälle ja toivottelin terveitä päiviä. Lupasi morjestaa kun kadulla tulee vastaan. Muistaakohan :)

Sitten koitti kello sen verran että vieraaksemme saapui iki-ihana Lappiska Kainuusta!! Oi sitä ilon ja riemun ja kauneuden ja rakkauden määrää mikä tulvahti hänen noustessaan junasta. Gurggumasaladat huomasivat sen varmasti myöskin!!!
Alotettiin meidän viikonloppumme kaupan kautta, ja keksittiin tehä meille vähän patukkaa.. patonkia. Ahh nammm ku oli hyvää.

^^ Riikan versiosta puuttuu muna.

 

Illalla juteltiin, unelmoitiin, nautittiin, tunnelmoitiin, saunottiin, vietettiin yhteistä aikaa. Sitten seuraamme putkahtikin ahkera Toini pizzanhajuisena ja taas me tunnelmoitiin ja rupateltiin ja nautittiin.

 

Aamulla lähettiin shoppailemaan...

 

...ja eksyttiin Piskettiin(Miten se nyt ton kuppilan nimi kirjotetaankaan)

Vaahtokarkkikaakao + mustikkavalkosuklaakierrepulla = Ylitaivaallinen yhdistelmä. Hieman liian makeaa molemmat yhtäaikaa. Ahneella on paskanen loppu. Ens kerralla otan noi erikseen. Sanon: "pelkkä vaahtokarkkikaakao, kiitos, tänkjuu"

 

Illalla me käytiin Riikan kanssa pyörähtään firmalla ja poliisimiehet selvästi haisto meidän kalliit parfyymit koska ne seuras joka kulmalla. Aina ku Riikka hyppäs mun fillarinritsiltä pois, kun suojatielle mentiin, (jos tiiätte, täällä on niitä hirveen kokeita korotusjuttuja nuissa suojatiellä, ei kiva pepalle.) meni jeparit vierestä. Jännitysnäytelmää kerrakseen.

 

Kämpillä Riikka halus näyttää kädentaitojaan ja leipoi supermaukkaan mustikkapiiraan. Kiiitoos!! Ja juuri kun tämä kaakku saatiin pois uunista, tuli kaveri ja poikakaverinsa kylässä käväsemään. Sitten ku he lähti niin tuli eeka aami ja eekan pikkusysse. Oli niin kiva kun kävitte!!!

 

Luomunaiset <3

 

Sunnuntaiaamu meni Riikkaa hyvästellessä ja itkiessä ja juoksulenkkeilyä harrastaessa. Ja sitten meille tuli yökylään ylisöpö Fanni! Fanni, 2-v. Voi pieni mussukka.

 

Tämmöstä elämää ylösnostattavaa toimintaa tänä viikonloppuna... I like!

 

Koruaddikti

Musta on tullut ihan friikki kaikenlaisiin hiusjuttuihin. Ei oo ollut viimeisten viikkojen aikana kovin montaa päivää ettei mun hiustenlirpukoissa ois ollu mitään koristusta. Eniten tykkään käyttää valkosii tai pinkkejä ruusuja. Ne on niin helppo heittää päähän suttuisen pompuluhiussykerönutturan jatkoksi.

Ei voi Glitteri mennä konkkaan ainakaan mun takia. Oon aina himoinnu noita pyöritettäviä timanttijuttuja, mut ne on ollu niin kalliita ettei mun omatunto oo antanu periksi niitä ostaa. Sitten menin Glitteriin ja Oooohhh mun sydän pomppas pottuvarpaan kautta kurkkuun kun huomasin että ne oli 1€ per paketti. Minä ostin monta pakettia! Rakkauden kaipuisena ostin myös tommosia sydämiäki.

Ja muutaman tämmösen hilavitkuttimenkin....

Yks päivä kävin shoppailemassa luokkakaverini Caron kanssa, ja tein ylitsepääsemättömän löydön Finlayssonilla.... Meinasin jättää ostamata mutta hei, ton ovh oli 46e ja sain sen 22e. Joten, oliko mulla mitään syytä jättää ostamata?!! Kattokaa tuota väriäki <3 niin söpöä.
 

Nihaooooo

 

Hanna soitti mulle yks päivä että hän on törmänny kadulla Kiinalaisiin neitokaisiin ja siitäkös tämän naisen riemu repesi. Lähdin Hannan kanssa treffaamaan maailman söpöintä pariskuntaa, jotka muuten oli tutustunu täällä Suomessa ;) Muutamalle muulle kinkittärelle oli tullut este, joten he eivät olleet paikalla. Vietimme kahvitteluhetken Coffeehousessa. Ja voi kun sainkin juustotortulle ja kahville vastinetta!!

 

 

 

 

Vähän sovittiin että jos yhdessä tehtäis ruokaa ja leivottas joku päivä, toivottavasti toteutuu!! Chris haluais kokeilla hiihtämistä, ja lupasin lainata mun suksia jos täältä Oulusta ei löydy välinevuokraamioa (onkohan täällä?) Mutta nyt oon miettiny että ei varmaan marraskuussa vielä oo lunta niin paljo että vois hiihtää... Pitää lyödä kädet ristiin ja toivoa aikaista talvea!! 

 

Tapaamisen jälkeen meillä oli Hannan kanssa ihan uskomaton fiilis. Aivan ku oltais oltu Shanghaissa jälleen. Ihmiset piti meitä varmaan ihan tolloina kun erkaannuimme uusista ystävistämme, me vaan kikatettiin ja käveltiin kadun reunaa puolelta toiselle.

 

^^Mun oli pakko laittaa tää kuva tänne kun sattu silmiin yks päivä!! ^^

 

Btw, teetätin mun China part 2 -kuvat ja nyt niitä ois tuossa toosan vieressä noin 400. Siinä onkin sitten kylmän pitkän synkän talven iltariennoiksi hieman tekemistä kun albumiin niitä järjestelee :) !

 

 

Perhe on paras

Mistä tietää että perhe on käyny kylässä?

Kaapit pursuaa ruokaa!!!!

 

Mam, Dad, Sys, Bro ja mummu kävi yks lauantai mulla kylässä ja olipas mukavaa!

 

 

 

Kalaretki

Alotettiin Toinin kanssa meidän yhteinen harrastuksemme, kalastus. Pakattiin reppuun onki, veitsi, matopussi + 2kpl muovipusseja tulevia kaloja varten... Retki alkoi kävellen onki kädessä ja reppu selässä Torinrantaa pitkin aina Pikisaareen, josta tarkoituksenamme oli löytää matoja.

 

Veitsi apuvälineenämme yritin löytää matoja joka paikasta....(ymmärtänette varmaankin, että meillä ei sattumoisin välttämättä löydy rautalapiota astiakaapistamme)

 

.....maasto oli hiekkaista ja kuivaa

...aloimme olla epätoivoisia

...kunnes löysimme sen : Madon!

 

 ... jatkettiin turhaan lisämatojen etsimistä, sillä ainoastaan tämä yksilö oli valmis uhrautumaan tulevaa exitustaan varten

 

Ei annettu vähäisen matosaaliin häiritä, vaan etsittiin "hyvä" kalastuspaikka erään sillan luota.

Leitettiin uusi onki kuntoon ja sitten oli aika laittaa mato koukkuun

 

Ensin mato piti katkaista sopivan mittaiseksi. Yllättävää, että tästä tilanteesta on kuvaa, sillä madon sisäelimet nähdessään Toini pomppi pahoinvoivava ympyrää hieman etäämmällä.

..matohan ei oikein välittänyt tästä puoliintumisestaan, joten välillä sain noukkia hänen peräpäänsä maasta.

...ja ei muuta kuin mato koukkuun.

...loppujen lopuksi mato taisi rentoutua sisällään olevasta rautakoukusta, sillä koukunpää ei tullut kertaakaan näkyviin!

 

Ja ei muuta kuin onki VESILLE

...eikä kivikkoon

...ja ennenkuin olimme saaneetkaan kosketusta veteen, oli siimamme solmussa ja sekaisin kivien välissä. Can't understand.

 

                                               .....No, sit me vihdoin saatiin onki vesille ja tajuttiin, että tässä
                                                  virtaa melko voimakkaasti
                                             

...Mietittiin että mikä neuvoksi, kun meidän siimakin oli niin pitkä, ettei sitä saanut kunnolla siirrettyä haluamallemme paikalle.

 

...joten päätettiin lyhentää sitä monella metrillä. Aluksi meidän piti vain saada onki pois vedestä

...sen saavutettuamme tapahtui aika kummia. Älkää kysykö mitä tässä on tapahtunut, sillä vastausta ette todennäköisesti tule saamaan.

 

No, siimanlyhennyksen jälkeen vesi virtasi edelleen, joten olimme taas samassa jamassa, joten totesimme, että ei kai se haittaa vaikka matomme kellui veden pinnalla ja muutenkin vesi oli melko matalalla. Jatkoimme kalastelua.

 

...vaikka kovasti Toini yritti härnätä, lirkutella, lämmitellä ja maanitella, oli fisutuloksemme pyöreä 0.

 

Totesimme kuitenkin, että aika noloahan se olisi ollut kantaa keskellä kaupunkia onkea, jonka koukussa olisi roikkunut esim. pari kiloinen HAUKI, koska emme todennäköisesti olisi uskaltaneet sitä poiskaan ottaa.

 

Mutta näin pääsi uusi harrastuksemme alkuun! Sydämeni kyllyydestä toivon kuitenkin, ettei vain olisi viimeinen kerta.

 

 

 

 

 

 

kotiviikonloppu

Vietin mukavan viikonlopun kotonani Nivalan maalaiskaupungissa Pohjoispohjanmaalla.

 

Viikonloppuun mahtu Ykan kauppojen yö, tasotenttiin lukemista(niinkö?!) , pyörällä rälläilyä, Pyssymäen kulutusta, nuortenilta ja olipa ihana nähä kavereita joita ei oo nähny pitkään aikaan... , äitiä ja isiä ja sisaria... ja mummuaki näin.

 

Ja tässä tulee koko viikonlopun kohokohta:

 

 

Olen kuin Tex WILLER , amppari KILLER!! Näitä tällasia "kuollutampiainen" -tapahtumia tuli kohdalleni kolme. Plus kahden kohdalla omatuntoni kolkutti niin rajusti, että hätistelin Heidät ulos pois.

 

Menee hurjan nopeesti tommoset parin päivän lomat. :(

Kommaa

Kommatkaapa tähän jos pystytte!!! En ymmärrä mikä tätä vaivaa ku ei aina pysty kommentoida noihin juttuihin. Help me!

kaks ihanaa akkaa

 

Keskiviikkona mua kävi piristämässä kaks ihanaa ystävääni . Pohojammaalta, Nivalan kotikonnuilta kotosin olevat naikkoset. Elisa ja Mirella. Ja voi että oliki ihana nähä teitä! Oli ihana juoda kahvia ja mäyskyttää niinku vanhat mummot ja puhua ja puhua.

 

Aina kun me tavataan ja sovitaan joku aika, milloin tavataan, niin ollaan vähintäänki se tunti jäljessä aikataulusta. Mutta nyt tyttöset oli yllättävän aikasin liikenteessä. Yheksi lupasivat tulla ja kolmeksi ilmaantuivat kämpän ovelle mansikkarasia käsipuolessaan. Eivät kerenneet kävellä kuin parinsadan metrin matkan niin olivat jo alottaneet shoppailun tuolla torilla. Aika shoppailupainotteinen kyläilyreissu oli. Shoppailu on oikeesti paljo rankempaa ku puolimaratonin juokseminen! Ihan kamalaa.

 

 

Ostin tämmösen maailman lämpimimmän huivin. Talvi tulee, ni ootappa vaan ku mie oon siihen valamistautunu!

Ja Mirri osti samanmoisen :) !!!!!!

Sitte vielä....

...tytöt toi tuparilahjan :

 

Pikkumyy -saunalakki ja löylytuoksua! Meen uimahalliinki tää lakki päässä....

 

Uutta reissua jo suunniteltiin, nyt äkkiä yökyllään sieltä typyskät! <3