Onnellinen

Ei onni ole mikään sattuma, joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti, miten hän suhtautuu elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin. Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan.
- Tsingis Aitmatov

Viime aikoina olen miettinyt onnellisuutta. Voinko sanoa olevani onnellinen? Mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi? 

Onnellisuus on tunne siitä, että elämä on hyvää. Onko minun elämäni hyvää? Olisinko voinut valita toisin? Onnellisuus on valinta, jonka jokainen voi tehdä. Olenko tehnyt oikeita ratkaisuja?

Olenko onnellinen? -kysymys on aika haastava ja siihen on vaikea vastata vertaamatta itseään ensin muihin ja muiden ihmisten onneen. Voisinkin miettiä kysymystä: "Miten tulla onnellisemmaksi?"

Psykologi Tal Ben-Shahar kertoo kirjassaan "Happier", että onnellisuus ei ole pysyvä olotila, vaan onnellinen ihminen kokee ajoittain kipua tai emotionaalista tuskaa mutta on silti onnellinen. Eli minun ei tarvitse olla koko ajan onnellinen ollakseni onnellinen! Voin tuntea surua, ahdistusta, pettymyksiä, suuttumusta ja pelkoa mutta voin silti olla onnellinen. 

Jos väität olevasi koko ajan onnellinen ja tuntevasi jatkuvasti vain ja ainoastaan ihania ja positiivisia tunteita, Ben-Shaharilla on sinulle asiaa: Olet psykopaatti!

Viime kuukausina oma onnellisuuteni on ollut koetuksella. Välillä olen leijaillut pilvien päällä onneni kukkuloilla ja seuraavana päivänä olen tuijottanut kivuliaana olohuoneen ikkunasta ja katsonut onnellisten ihmisten kävelyä kaupungilla. Olen tuntenut kipua ja toivonut että äiti tulisi ja puhaltaisi pipin pois. 

Olen kellunut selälläni meressä ja tuntenut vapauden. Sulkenut silmäni, hymyillyt ja hengittänyt syvään. Antanut tuulen kuivattaa kyyneleeni. En ole välittänyt vaikka lokki on paskantanut suoraan kasvoilleni. Hetkittäin hauki on yrittänyt tarttua jalastani kiinni ja yrittänyt painaa minua pinnan alle. Päivä päivältä olen kalastanut: ensin pikkukaloja, sitten isompia ja isompia. Vielä on tulossa päivä, kun saan hauen haaviini. Sen saavuttaakseni tiedän, että kaikki lähtee minusta, vain ja ainoastaan minusta. 

Löysin netistä ihanan Eino Leinon runon:

MINÄ

1.
Minä oli alussa.
Minä
kasvoi luona Kaikkivallan
ja kaikki oli se Minä.
Minä on maailman ajatus,
työn tulos tuhannen voiman,
alku, loppukin elämän.
Muut on muotoja: sisällys
ylin vaan on yhteisjärki.

2.
Itseys on ihanin mahti,
minkä sait sa syntymässä:
älä anna pois ikinä!
Väärin ne sanovat,
jotka itse-uhrista puhuvat:
minkä teet parasta,
voitat, minkä alhaista, alenet.
Pyhä on yksilön perintö.
Kaitse taiten kalleutta
tai jos tuhlannet, katoa
niinkuin tähti taivahalta:
sammu tyhjyyden tulena!

3.
Kaikki on sinussa: aika,
ijäisyys, elämä, luonto,
isänmaa ja ihmiskunta,
siemen suurimman, vähimmän.
Itse riiput itsestäsi,
muista, minkä tahdot verran,
tie on tehty, määrä pantu,
vuori noustava: vapaus.
Kulje kohti korkeinta
oman onnes kukkulata,
täytä, minkä tiedät, tahdot,
täytät tahtoa jumalan,
nousten nostat taivonkantta,
painunet, eloa painat,
tulet taakka itsellesi,
muille pilvi päivän tiessä.
Mennen maailmat syleile,
astu kautta aikakautten,
tao päälles taistopaita
raudasta rakkaimman halusi,
hopeasta haavehesi,
kuparista kuolon uhman,
kullasta sydänkuvien,
piistä synkän itsepinnan.

4.
Laki ollos itsellesi.
Mieti, mik' on sulle hyvä,
tuumi, mik' on sulle paha,
ruma sulle, kaunis sulle:
ole maailma omasi.
Iske itsesi kipunat
yltä, alta, kaikkialta,
enin taistosta elämän.

-Eino Leino-